Orhi puistaa harjaa

On kaunis hohde hankien, juoksee jalakset näin,

retki metsätietä vie kotitanhuaa päin.

On eessä Virma-hevonen, hiljaa kulkuset soi,

reessä vällyn alla kylmä ei tulla nyt voi!

Olen kuunnellut ja laulanut autossa joululauluja niin aamuruuhkan pimeydessä kuin iltapäivällä kotimatkallakin, ja mieleisiä ovat jostain syystä tänä vuonna hevosiin liittyvät joululaulut. Olen tänä syksynä uskaltautunut ratsaille 25 vuoden tauon jälkeen, ja ihastus hevosiin on palannut. Ehkä tästä syystä kaikki rekiaiheiset joululaulutkin ovat ilahduttaneet erityisesti tänä jouluna.

Nosta, orhi jalkaa,
rekiretki alkaa,
helkkää tiu'ut pienet, iloiset.
Tähti kirkas hohtaa,
sinne matka johtaa,
mistä loistaa valot lämpöiset.

Hevonen on Suomessa aina liittynyt joulunviettoon, ainakin silloin ennen vanhaan, kun taloissa oli hevonen eikä auto. Erityisesti tapaninpäivää on juhlittu hevosten ja hevosmiesten päivänä. Wikipedian mukaan Pyhä Tapani oli suomalaisten hevosten suojelija. ”Tahvanan aamuna” miehet kokoontuivat hevostalliin syömään erityistä leipäkakkaraa ja lihapaistia ja juomaan olutta. Tapaninpäivän perinteisiin kuuluukin tapaninajelu. Hevosia opetettiin juoksemaan ja ajeltiin kylillä hupailemassa. Iloiset rekiretket tehtiin joukolla ja joulun hiljaisen hartaan tunnelman jälkeen nuoriso ja vanhempikin väki huristeli innoissaan kylänraitteja.

Olisipa ihana päästä itsekin tapaninajelulle lumituiskuun rekeen jonkun ihanan suomenhevosen vetämänä! Toivottavasti talli, jossa olen tänä syksynä käynyt, tarjoaa moisen elämyksen.

Orhi puistaa harjaa,

taivaan tähtikarjaa

kuuhut kirkas yössä paimentaa.

Juokse, hepo, juokse

kotimökin luokse!

Siellä lämmin liesi odottaa.

(Talviset hevoskuvat olen poiminut netistä.)